Pingviinijahdissa hiekkarannalla

Pliis kertokaa etten ole ainoa, jonka mielikuva pingviineistä kiitos piirrettyjen ja Aku Ankan on se että ne asuu igluissa, ovat ihmisen kokoisia ja laskevat huvikseen jääliukuja. Niinpä kun kaveri soitti vapaapäivän aamuna, että lähdes kattomaan pingviineitä, luulin olevani vielä unenpöpperössä. Kävi ilmi, että Perthin lähellä on saari, jolla elää pingviineitä. Olisi nukuttanut hirveästi, mutta koska en keksinyt ainuttakaan tarpeeksi hyvää tekosyytä, ei muuta kun pingviineitä bongailemaan.

Tuolla taustalla näkyy luovasti nimetty Penguin Island

Australia on maa, joka on mukava yksityisautoilijoille. Kirosin aika monennetta kertaa omaa rattipelkoani luontoystävällisyyttäni, koska matka julkisilla tuonne oli ihan puuduttavan pitkä. Taas leikittiin Suomenlinnaa pienellä lauttamatkalla. Saari ei ollut mitenkään lumoavan kaunis Rottnest Islandin jälkeen, mutta nautin siitä, että pääsin jälleen pois kaupungista. Taidan kuitenkin olla vähän maalaistyttö pohjimmiltani ja hiljaisuus tuntuu ihanalta. 

Minikokoisella saarella ei ollut mitään palveluita, eikä luonnollisesti liikennettäkään. Ainoa rakennus oli muutaman pingviinin kotina toimiva "Discovery Center", jossa pääsi myös seuraamaan pingujen ruokintaa. Itse en ole yhtään eläinrakas ihminen. Silti en tippaakaan pidä nähtävyyksistä, jossa eläinten ainoa tarkoitus on viihdyttää turisteja. Siksi en ollut kyseisestä showsta kovinkaan innoissani... Kävi kuitenkin ilmi, että kaikki keskuksessa asuvat pingviinit ovat siellä, koska niitä ei syystä tai toisesta voida vapauttaa luontoon. Ihan kuin Heinolan lintutarha siis (maailman hienoin paikka) eli ei voi olla paha. Kaikilla ruokittavilla pinguilla oli oma tarinansa. Esimerkiksi oli kaksi pingviiniä, jotka olivat kovasti pesänrakennuspuuhissa - pesään ei vaan tullut kolmatta jäsentä, koska ne olivat kummatkin miehiä. Sitten he olivat sijaishautoneet jotain hylättyä munaa ja kasvattaneet kelpo pingun siitä awww. 

Jos vierailee saarella, kannattaa kyllä pistäytyä tuossa ruokinnassa vaikka se kaikesta huolimatta vähän kiusallinen sirkus olikin. Nimittäin vaikka minikokoisella saarella kuulemma asuu noin 1200 villiä pingviiniä, niitä ei välttämättä bongaa kun eivät ole samanlaisia ihmisistä nauttivia julkkiksia kun Rottnest Islandin quokkat. Me kierrettiin pari tuntia saaren luontopolkuja, eikä nähty ainuttakaan. Sen sijaan nähtiin miljoona lokkia, voin kertoa että pelotti aika paljon että joku niistä kakkaa mun päälle. 


Saarella oli aivan jäätävä tuuli, vaikka aurinko porottikin kuumasti. Jossain vaiheessa haudattiin itsemme ihanan lämpöiseen hiekkaan, ihan normaalia :D Toivosta nähdä pingviini luonnossa oli melkein luovuttu, kun joku italiaano (OT siis tää maa on niitä täynnä, tuntuu että englantia hyödyllisempi kieli olisi italia...) vinkkasi yhteen luolaan. Siellä oli sen verran surullisen näköinen pikkukaveri, että rupesi melkein kaduttamaan koko reissu.

Vähän haastetta: etsi kuvasta pingviini

Sitten kun villit pingut oli bongattu, olikin aika ottaa taas rantapäikkärit. Oli siinä sinistä taivasta ja merta katsellessa aika kiitollinen olo, että saan olla täällä. Arjen rutiineissa se nimittäin tuppaa usein unohtumaan. Jatkuvasti paistavaa aurinkoa ja sitä, että saa olla jatkuvasti shortsit jalassa on alkanut pitää itsestäänselvyytenä. Onhan se kuitenkin siistiä, että kenkää hiertää loskan sijasta kasa hiekkaa.

Ainiin muuten jos noista kuvista ei käynyt ilmi, pingviinit olivat enemmän kissan kuin ihmisen kokoisia. Pingviineitähän tosiaan on montaa eri lajia samanlailla kun koira ei ole aina koira. Kyllähän mä sen tiesin. Tietty. Vähän pelottaa, että seuraavaksi selviää, ettei koalat kävelekään kahdella jalalla lauleskellen niinkun Vili Vilperi!